Sivut

torstai 18. joulukuuta 2014

Joulu on jo melkein ovella

Viime vuoden joulun ruuat, suklaat ja tunnelma ovat vieläkin todella hyvin mielessä, ja kuuden päivän päästä olisi jo seuraava! Aika on mennyt ihan supernopeasti. Ajattelin tehdä pienen joulutekstin, kun tällä kertaa on vähän erikoisemmat lomasuunnitelmat.

Kävin toissa päivänä ostamassa pienen matkalaukun tuliaisia varten. Isosta Tescosta löysin kaikki tuliaiset mitä halusin, vaikka hankinkin viimeisen tuliaisen kaveriltani huomenna. Laukku täynnä tavaraa odottaa nyt huoneessani lähtöä. Mutta sen jälkeen iski tunne, että salliiko minun lippuni edes ruumatavaraa?! Otin nopeasti yhteyttä Norweigianiin ja tarkistin asian. Kävi ilmi, että halpalipun ostamisesta huolimatta voin ottaa kaksi 20 kg laukkua ruumaan, ja lisäksi yhden 10 kg käsimatkatavaran. Uskomatonta, että lippuun oli sisältynyt nuo, ihan kuin joululahja lentoyhtiöltä! :)

Jännitys on kasvanut mukavan ekspotentiaalisesti mitä vähemmän päiviä on jäljellä kavereiden ja perhene näkemiseen. Lennän takaisin ihanaan kotimaahani nyt tulevana sunnuntaina - keskiyöllä! Se tarkoittaa, että joudun oleskelemaan Helsingin lentokentällä kuutisen tuntia, ennen kuin ensimmäinen bussi lähtee keskustaan. Valinnanvaraa ei kyllä mulla pahemmin edes ollut, koska jokaisena mahdollisena matkustuspäivänä Suomeen tulevat lennot saapuivat yöllä. Lisäksi hinta oli ihan hyvä suorasta lennosta, noin 80 euroa. Lueskelin, että asemalla olisi joku levähdys-/nukkumistila, mutta pitää tutkia asiaa lisää paikanpäällä. Aamulla olisi sitten tarkoitus napata kello 8 juna kotipaikkakunnalleni 400 kilometrin päähän. Taidankin saapua mukavasti päiväkahville tai jopa ruualle. :) Säätiedotus on luvannut kymmenisen miinusastetta lumella, joka olikin toiveeni. Joulu ei minusta ole kunnon joulu ilman lunta pakkasta. Täällä Unkarissa on todennäköisesti mustajoulu, niinkun useimmiten. Nyttenkin lämpömittari on +10 asteen hujakoilla, ja aurinko paistaa. Tämän ensimmäisen päiväni meinaan vaan levätä, nauttia ja SAUNOA!

23. päivänä otan nokan kohti Iisalmea ja tapaan kavereitani. Yksi heistä lähtee seuraavana päiväna lomailemaan muualle, joten tuo päivä on ainoa kerta nähdä. Joulupäivän vietämme perinteisesti kiertelemällä kaupungilla, syömällä hyvin joulupöydässä, saunomalla kunnolla ja sitten jakamalla lahjat. Loppu sujuukin itsestään lepposissa tunnelmissa - kokemuksiani ja kuviani kertoen ja näyttäen. Seuraavana päivä on varattu illanviettoa varten kaverini kanssa, jota näen harvemmin. Maistelemme unkarilaisia ruokia ja juomia, ja pidämme hauskaa. Tapaninpäivä onkin sitten tärkeä minulle, koska silloin täytän 20 vuotta! Teemme varmaan jotain mukavaa perheeni kanssa, ja illemmalla juhlistan merkkipäivää kaveriporukallani. Ai että on mukavaa nähdä kaikki uudestaan 11 kuukauden jälkeen! Onneksi siihen on aikaa enää alle viikko! Seuraavasta aamusta kun olen (toivottavasti) selvinnyt, niin lähden takaisin kotiin viettämään viimeistä päivää ja tapaamaan vielä muutamaa tuttua.

28. päivä vanhempani ajavat minut Helsinkiin lentokentälle, josta matkustan Berliiniin Verenan luokse Berliiniin viikoksi! Hän kutsui minut kotiinsa viikoksi ja tutustumaan saksalaiseen kulttuuriin ja hänen perheeseensä. Tuleepas samalla kokeiltua, mitenkä tehdään lennon vaihdos Riikassa. Odotusaika on tosin taas pitkähkö, mutta on se parempi kuin maksaa tuplahinta lipusta, ainakin minun mielestäni. Suunnitelma on vielä vähän auki, mutta nähtävyyksiä tulee varmasti katseltua paljon ja tietenkin maisteltua saksalaisia oluita. Palaamme yhdessä samalla lennolla takaisin Budapestiin tammikuun 4. päivä. Tää tulee olemaan mun ensimmäinen kerta Saksassa (jossa olen aina halunnut käydä), joten en tätäkään reissua malttaisi odottaa... :)

Mun pitäs yrittää saada julkaistua jo kauan sitten haluamani postaukset, esimerkiksi mid-term evaluationista. Jospa tässä löytyisi jokunen hetkinen. Seuraavaan kertaan!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Bratislava

Puhuin muistaakseni jossain postauksessani Eurooppa-reissusta, joka ei sitten ihan onnistunutkaan. Oralille tuli rahaongelmia, mutta intoa meillä olisi ollut molemmilla vaikka kuinka paljon matkustamiseen. Päätimme kuitenkin tästä huolimatta suunnitella lyhyemmän matkan Unkarin naapurimaihin. Tarkistimme bussiliput Bratislavaan ja Wieniin, ja innostuimme kukkaroa hyvin vähän rasittavista hinnoista! Pakkasimme reppumme ja seuraavana lauantaiaamuna otimme bussin hyvin aikaisin kohti Budapestia.

Népligetillä, kansainvälisten lippujenmyyntipisteellä, suumme loksahtivat auki kuullessamme hinnat. Meille kerrottiin, että internetin lippuhinnat pätevät vain jos ne ostetaan internetistä, kun taas lipunmyyntipisteellä ne ovat käytännössä tuplasti suuremmat. Jo ties kuinka mones matkustussuunnitelmamme romahti jälleen, mutta otimme kuitenkin liput Bratislavaan. Kaupunki on suhteellisen lähellä Budapestia, eikä matka kestänytkään kuin kolmisen tuntia. Business-luokan bussilla on muuten hyvin miellyttävää matkustaa pidemmätkin matkat: todella iso jalkatila, kuulokepaikat, pehmeä nahkaistuin ja virvokkeita! :) Bussikuskimme oli tosin jostain hirveän myrtsi ja vihaisen oloinen: lähes huuti asiakkailleen ja vetäisi liput kädestä kovasti. 

Bratislavan bussiasemalle saapuessamme kävimme ensimmäiseksi Eurovea-kauppakeskuksessa, joka oli jaettu kahteen eri rakennukseen. Nautimme yläkerrassa kahvit, ja lounastimme japanilaisessa ravintolassa. Tai oikeastaan vain minä lounastin, Oral ei ollut ennen syönyt sushia. Annoin hänen maistettavakseen wasabista nigirisushia (lohisushia), ja pari sekuntia myöhemmin hän kirosi minut ja kuulutti ääneen, ettei enää ikinä halua syödä tälläistä ihmeruokaa! :D Lounaan jälkeen halusimme lähteä kiertämään kaupunkia, mutta juuri ulko-ovistamme poistuessamme alkoi todella kova rankkasade. Olimme kauppakeskuksen vankeja noin parisen tuntia, ja sateen päätyttyä pääsimme jatkamaan kierrostamme historialliseen vanhaan kaupunginosaan.

Kävelimme joen vartta ja huomasimme, että kaupungissa on jonkinlainen maratoni. Teiden varrella oli avustajia poliisisaattajista tunnelmaa kohottaviin rumpusoittajiin. Juoksureitin vieressä oli myös hieno tulitanssinäytös..


Kauppakeskus Eurovea.







Illalla maratoonarit juoksivat ympäri kaupunkia.

Tulitaide-esitys.














Linnan edustalta.

"I would rather belong to a poor nation that was free than to a rich nation that had ceased to be in love with liberty" Oli niin hyvin sanottu, että oli pakko nappaista kuva!


Perinpohjaisen kiertelyn jälkeen päädyimme meksikolaistyyliseen pubiin, jossa joimme paikallaiset oluet ja täytimme mahojamme pienellä purtavalla. Lähdimme sitten etsimään parempaa yöelämää, mutta koimme karvaan pettymyksen. Slovakian pääkaupungissa, Bratislavassa ei oikeasti ole kunnon klubielämää... Kävimme noin neljässä eri paikassa, joka jokaisessa oli suurinpiirtein yksi kaksi henkilöä. Kaiken kukkuraksi erään hyvältä vaikuttavan klubin portsari ei päästänyt meitä sisään. Meillä ei ollut mitään hajua miksi. 

Aamuyöstä meitä alkoi väsyttämään kovasti, joten menimme lepäämään bussiasemalle, hostellia kun emme olleet varanneet. Muutaman tunnin kuluttua lähdimme viimeistelemään kierroksemme kävelemällä linnalle. Siellä oli muistaakseni myös jonkinlainen taidemuseo, mutta pian lähtevän bussin vuoksi emme ottaneet taidekylpyä. Menimme vielä päättäjäisiksi samaan Eurovea-kauppakeskukseen kahville, jonka jälkeen väsyneinä ja tyytyväisinä kävelimme bussiasemalle. Pääsimme samaan businessbussiin jolla tulimme, ja Budapestiin saapuessa tuntui kuin kotiin tulisi. Jännä miten näin yli puolen vuoden jälkeen ulkomaa tuttuine paikkoineen tuntuu kuin kotimaalta. 

Loppuyhteenvedoksi voisi sanoa, että Bratislava on kokemuksen arvoinen pääkaupunki. Aikaa kannattanee käyttää maksimissaan pari päivää. Kauppoja ja nähtävyyksiä riittää paljon, mutta yöelämässä pitää tietää minne menee. Todella mukava piristys ainaiseen Szekszárd-elämään!

tiistai 7. lokakuuta 2014

Päivä Budapestissä

Syyskuun alussa Szekszárdiin saapui jälleen kaksi uutta vapaaehtoista, mutta tällä kertaa Saksasta. Tutustuin ensimmäistä kertaa 18-vuotiaaseen Verenaan ja Kiaraan heidän saapumispäivänään töissä, kun he tulivat tutustumaan meidän nuokkariin. Jo heti samana viikonloppuna lähdin heidän ja Oralin kanssa Budapestiin aurinkoisena ja kuumana päivänä kaupunkikierrokselle.

Ensimmäinen stoppi Népligetin jälkeen oli Oralin suosittelema turkkilainen ravintola. Tärkein syy juuri täällä käymiseen oli se, että Oral halusi todistaa ettei Szekszárdissa oleva "turkkilainen ravintola" vedä lähellekkään vertoja Budapestin autenttiselle ravintolalle. Hänen mukaansa Szekszárdin ravintolan ruokien valmistusmenetelmät eivät ole kunnollisia, eikä raaka-aineissakaan ole paljoa kehumista. Vaikka en nyt itse olekkaan mikään turkkilaisen ruoan asiantuntija, niin laatueron kyllä huomaa heti. Aterian päälle tuli vielä yllätyksekseni oikeaa turkkilaista teetä. Oikein miellyttävä kulinaarinen kokemus, varsinkin kun olen nyt 7 kuukauden ajan asunut ja työskennellyt turkkilaisten kanssa, ja he ovat esitelleet ruokakulttuuriaan hyvin paljon (varsinkin Oral!).

Mahat täysinä jatkoimme Budapest Travel Cardien (kortti, jolla saa valinnan mukaan 1 - 5 päivän Budapestin julkisten kulkuneuvojen, eli bussien, metrojen ja ratikoiden rajoittamattoman käyttöoikeuden) kanssa kohti parlamenttitaloa. Budapest Travel Card on siis . Kävelimme sen ja Duna-joen välissä kohti Széchenyi Lánchídiä, eli ketjusiltaa, joka vuonna 1849 ensimmäistä kertaa yhdisti Budan ja Pestin. Ylitettyämme sillan otimme minibussin Budai Várille, eli Budan linnalle. Bussi oli niin täynnä, että tungettuamme itsemme sisään sinne ei olisi mahtunut enää yhtäkään henkilöä. Budan linna on pienen kukkulan huipulla, ja samassa rakennuksessa on myös Unkarin kansallisgalleria. Luimme, että saisimme Budapest Travel Cardilla ilmaisen sisäänpääsyn yhteen näytökseen, mutta sen pystyikin lunastamaan vain erillisellä Budapest Cardilla. Noh, ei se mitään! Menimme seuraavaksi rakennuksen vieressä oleviin turistikauppoihin, josta ostin Budanlinnalta jo kauan haluamani unkarilaisen mysteerilaatikon, jonka osia pitää siis liikutella tietyssä järjestyksessä, jos laatikon haluaa saada auki. Oral osti perinteisesti jääkaappimagneetin (hän ostaa yhden ihan joka paikasta jossa käymme!) :D.






Parlamenttitalo.

Duna-joki ja sen monet laivat.


Parlamenttitalon edustalla, Duna-joen edessä olevat kengät muistuttavat 2. maailmansodassa kuolleista siviileistä.

Széchenyin ketjusilta.

Pieni suklaa-auto.

Budan linnan turistikojulta.


Budan linna ja kansallismuseo.


Parlamenttitalo Budan linnalta.




Budan linnan jälkeen suuntasimme Gellértinvuorelle. Ylös kipuaminen jyrkkää mäkeä ja portaita kesti noin 20 minuuttia, mutta oli se sen arvoista. Maisemat olivat mahtavat, ja tuli myös nähtyä jotain todella upeaa: nuoret pojat selvittivät eri kokoisia Rubikin kuutioita super nopeasti! Tässä esimerkkinä 4x4 kuution selvitys (klikkaa). Rubikin kuutiohan on unkarilainen keksintö, ja Szabi sanoi että monet unkariliset harjoittavat kuution ratkaisukykynsä todella hyvään kuntoon. Valokuvausten ja ihmettelyiden jälkeen lähdimme laskeutumaan vuorelta ja huomasimme pienen leikkipuiston ja sen liukumäen. Kiara sai idean, että laskemme jokainen siitä vuorollaan ja Verena ottaa sillä välin kuvat. Noh, tästäpä alempana ikuistukset :D.

Gellért-hegy (Gellértinvuori)


Kiara

Meikäläinen


Oral

Maanpinnalle päästyämme huomasimme, että olemme ihan hyvin suositun Gellért-kylpylähotellin vieressä. Siitä vuorikin ilmeisesti on saanut nimensä. Halusimme käydä katsomassa kiinnostuksen vuoksi sisätiloja ja tarkastaa samalla hinnat, mutta menimme vahingossa sisään hotellin etuovesta. Saimme heti ahneita katseita vastaanottovirkailijoilta kun ryntäsimme sisään 4-hengen porukallamme. Kyseessähän on yksi Budapestin laadukkaimmista hotelleista, eli yhden yön hintakin olisi varmasti hulppea. Uuden yrityksen jälkeen pääsimme hyvin tyylikkäälle kylpyläpuolelle. Hinnat lähentelivät Suomen normikylpylän hintoja, eli 15e pintaan. Tuolloin meillä ei ollut uimavarusteita mukana, mutta on tämä pakko käydä kokeilemessa ennen tammikuun loppua!

Otimme seuraavaksi lähimmän ratikan Pestin puolelle. Piipahdimme eräässä tosi hyvässä ravintolassa, jossa lounastimme hyvillä annoksilla. Itse söin unkarilaista lempiruokaani, pörköltiä, joka oli tällä kertaa tehty sianlihasta. Lisukkeena olevat paistetut kasvikset tekivät mielestäni tosi maukkaan kokonaisuuden. Sianlihaa syödessäni mietin monesti miten monesta asiasta Oral muslimina jääkään paitsi... Ennen viimeisten bussien lähtöä meillä jäi syömisen jälkeen aikaa noin 4 tuntia, jotka halusimme käyttää vielä pariin kohteeseen. Älypuhelimista oli nyt hyvä apu, ja kävimme ihan ravintolan lähellä olevassa Pyhän Tapanin kirkossa. Kiersimme sisätilat ja ostimme lipetin päästäksemme yläkertaan kirkon huipulle. Huomasin muuten, että laskuvarjohypyn jälkeen en enää pelkää niin paljoa katsoa alas korkeista paikoista. Tiesinpäs, että siitä olisi hyötyä pelkoni kannalta! 

Szent István Bazilika (Pyhän Tapanin kirkko)




Näkymät kirkon huipulta.


Lopuksi lähdimme takaisin Népligetille, ja seuraavan bussin takaisin Szekszárdiin. Tämä päivä oli minullekkin ensimmäinen kerta Budapestissä, kun pääsin kunnolla kiertämään paikat. Kävin viime kesäkukuussa Bálintin ja Jarin kanssa vain muutaman turistispotin, joten mielestäni tämä oli erittäin mukava ja hyödyllinen päivä. Tässäpä samalla Budapestiin tuleville suomalaisille pieni matkaopas!  

© Kuvat: Verena Brandt